Olin taannoin tekemisissä erään ansioituneen kuvataiteilijan kanssa. Vuorovaikutuksen kulussa selvisi, että hänen tulkintansa teoksistaan poikkesivat suurin piirtein täysin tulkinnoistani. - Siitä opin sen, etten oikeastaan tahdo keskustella taiteilijoiden kanssa heidän teoksistaan. Pidän tulkintani. - En halua lukea kirjallisuushistoriallisia selityksiä kirjailijan pyrkimyksistä. - Olenkohan tässä jotenkin hieman julma ja peto? - Jos luen runon niin pidän siitä, jos se alkaa soida minussa. Se herättää elämysmaailmassani vasteen. - Pitäisikö lähettää sähköpostia runoilijalle ja kysyä miksi hän runonsa kirjoitti. Ei pitäisi sikäli mikäli runoilija on elossa. - Näin kuusikymppisenä vaivoineni minulla ei ole aikaa muuta kuin tunnustella mainitsemaani soivuutta. - Se runo mikä on läsnä on käsilläoleva eikä käsilläolevuudessaan tarvitse lukijaohjeita ja jos tarvitsisi niin hylkäisin sen. - Mikä on taideteos? Tässäkin määrittelen itselleni taideteoksen. - Taideteos on jotakin merkityksellistä ja avaavaa. - Kun alla kerron nuorten naisten selviytymisestä yksin luonnon oloissa ja näistä selviytymisistä tehdyistä Youtubevideoista niin määrittelen ne itselleni taideteoksiksi. Niistä on rihkaman vaikutus poissa. - Jos joku sanoo, etteivät ne ole taidetta niin en kuuntele, en ota vastaan. - Youtubessa kaikki ei ole taidetta eikä kaikki kansien välissä julkaistu ole taidetta. Minulle. - Omassa kodissaan saa julistaa taiteeksi sen mitä miellyttää.