Keittelen kohta päivän ensimmäiset kahvit. Jos kyyneliltäni pystyn. Kahvi on nimittäin minulle terveellistä. Terveellisempää kuin tee. Se on nivelhyväskää. - Keitän varhaisaamun kahvit vaikka on vielä milteipä yö. - Niin minua satuttaa juuri nyt tarina kahvinpavusta nimeltä Kaija. On siten kysymyksessä papu Kaija. - Se tahtoo taistella kohtaloaan vastaan. Se ei halua tulla jauhetuksi. Mutta miten pystyy taistelemaan jauhamista vastaan, jos puuttuvat kädet ja jalat. - Kohta täytyy kurkistaa kahvipakettiin ja katsoa jauhettua kahvia. Kuinka pystyn tekemään sen tunnistamatta eräänlaista kahvinpapujen joukkohautaa? Ehkä ja varmastikin papu Kaija on juuri minun paketissani. Juon jauhetun papu Kaijan. - Kirjoittajilla on tapana sielullistaa olioita ja mikä on niin helppo sielullistaa kuin papu Kaija. Papu, jolle kävi kuten kävi. - Mutta käykö täällä elämässä kenellekään sen paremmin... tulemme jauhetuiksi lopultakin kuten papu Kaija. Kun olen juonut kahvit kuuntelen kuulokkeilla surullista musiikkia.