Tässä blogissa eräs päätutkimuslinja on ollut pohtia onnen ja ympäristön välistä suhdetta. En ole hirveästi pohtinut onnen ja pillerin siis tabletin välistä suhdetta. - Mitä onni siis mielestäni on? Se olen kertonut aikaisemminkin. Se ei ole jatkuvaa autuasta auvoa eikä selkäkeikkanauruja. Onni on monenlaisten tunteiden kokemista ja niiden vaihtelua. Joskus itkettää, joskus naurattaa, joskus on surullinen... Onni on JÄHMETTYMISEN vastakohta. - On selvää, että ihmisillä on sisäsyntyisesti erilaisia psyykkisiä taipumuksia. Mutta minä olen kiinnostunut onnen ja ympäristön vuorovaikutuksesta. - Traumojen pitkäaikaisvaikutukset syntyvät siellä missä ympäristö on vaikutuksiltaan tuhoisa. Ehkä hyvin ovela toimissaan, peittelevä. - Onni minimoituu siellä missä negatiiviset ympäristövaikutukset maksimoituvat. - Elämää tulee ottaa puheeksi ja suunnitella niin, että ympäristövaikutukset edistävät jähmettymisen vastakohtaa siis onnea. - Jos laajimmillaan sosiologisesti ajatellaan niin tänään yhteiskuntia uhkaa suunnittelemattomuuden puute. Silloin ajaudutaan erilaisiin tilanteisiin. Ei puututa peliin. Ei mietitä alkuun eikä loppuun saaka. Unohdetaan sitä mitä on vaikea ajatella. Laitetaan pää pensaaseen. - Ei edistetä turvallisuuskulttuuria! Yksilökohtainen onnen kokemus on mahdollista siellä missä on vahva turvallisuuskulttuuri. Valtioiden turvallisuuskulttuureista on huolehdittava niin ettei tuoteta jähmettynyttä kansalaisuutta, koska se on aina kallista kansalaisuutta. - Jähmettynyt kansalaisen on itselleen onneton eikä pysty toimintakykyyn, joka on yhteiskuntien taloudellisenkin hyvinvoinnin perusta.