Olin taas hurjalla tuulella kirjallisuusilmiön suhteen ja poistin monta pätkelmää siihen llittyen. - Eiköhän niin ole, että kun kirjailija on aiheuttanut lukijassa mielikuvituksen liikkeen niin hän on hommansa hoitanut. - Ehkä se mitä poistamieni pätkelmien takana väikkyi oli kaipaus suuresta sosiologisesta romaanista, joka näyttäisi pienenä sen mikä on pientä ja suurena sen mikä on suurta. Että esiin nousisi pienen tallaama suuri. Pienihän on kaikkein äänekkäintä. Se on ollut sitä aina. - Ihminen ei oikein tykkää levottomuutta herättävästä ällistyksestä. - Taas otan tuohon läppärini viereen Pekka Kuusen teoksen Tämä ihmisen maailma, jota kodistani löytyy kaksikin kappaletta. Kyllä, se sosiologisbiologisine sisältöineen oli viime vuosisadan tärkein suomalainen kirja. Se on kirjoitettu yleisesti ymmärrettävällä sanastolla. Sen sisältö on kaikkien tajuttavissa. Varmaankin hain sille eilen ja yöllä romaanimuotoista rinnakkaisteosta. Se vielä päivittäisi Kuusen sanoman vaikka se ei päivittämistä tarvitse. Kuusen teos pitäisi julkaista uudelleen vaikkapa sitten pehmeäkantisena ja sopivan pitkällä alkupuheella varustettuna. Onkohan mikään maailmankirjallisuuden jättiläisteos saanut lopultakin niin vähäistä huomiota kuin Tämä ihmisen maailma vuodelta 1982. Kuusen Tämä ihmisen maailma on unohtumaton lukukokemus ja summaava maailmannäky.