Kun olen kirjoittanut blogissani traumoista niin olen tarkoittanut ihmiskohtaloa, jossa menneisyys syö nykyisyyden. Jos mukana on traumaattinen amnesia niin ihminen ei tiedosta, että menneisyys syö nykyisyyden. - Otsikon ilmaisu lienee hyvä. Menneisyyden massiivinen paino ylittää nykyisyyden mahdollisuudet. - Toipumisessa uhri kuntoutuu tajuamaan nykyisyytensä. Hän pystyy tekemään tulevaisuuden suunnitelmia nykyisyyden perustalta. Tulevaisuuden suunnitelmat tai pikemminkin suunnitelmien puute ei perustu enää siihen, että nykyisyyden paikalla on menneisyys tai että nykyisyys on yleistynyttä menneisyyttä. Ei ole muuta kuin menneisyys. - Tavallisessa elämän käsikirjoittamisessa oman elämänsä käsikirjoittaja jotenkin pystyy hahmottamaan nämä kolme ajan suuntaa: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. - Olen verrannut elämää autolla ajamiseen (niin yksityisautoilua kuin pitäisikin välttää). Menneisyys on peruustuspeilissä ja tulevaisuus näkyy tuulillasista ja kuljettaja istuu nykyisyydessään. Traumatisoitunut ihminen on juuttunut tuijottamaan peruutuspeiliin. Riittäisi kun peruutuspeiliin aina silloin tällöin vilkaistaan. Elämän seikkailu näkyy tuulilasista.