Osallisuuden kokeminen on tärkeää. Että on mukana. Että tulee kuulluksi. Sillä tavoin maailma Suomi mukaan lukien on murheellinen, että ihmiset lyövät toisiinsa leimamerkkejä ja he haluavat joskus itsekin leimautua joksikin. Siis aatesuunnan kannattajaksi. - Joskus inhoan aatesuuntia perin pohjin ja tahtoisin, että ihmiset yksinkertaisesti puhuisivat varsinaisesta asiasta. - Jos jollakin ehdoin tahdoin on aatteena esimerkiksi Suomen turvallisuuskulttuurin heikentäminen niin silloin aate on terroristinen. En käsitä mitä tämmöinen turvallisuuskulttuurin heikentäminen palvelisi. - Mutta jos voisimme kaikki keskustella aiheesta Suomen turvallisuuskulttuuri asiana niin silloin olisimme ehkä sellaisessa avautumisen tilassa, että hyviä oivalluksia turvallisuuskulttuurin parantamiseksi saattaa tulla mistä suunnasta tahansa. Kuka tahansa on silloin osallinen. - Olen enemmän asiaihminen kuin aateihminen. Asiaihmisyys viittaa tieteelliseen maailmankatsomukseen, jossa tieteen tutkimustulokset valottavat asian tarkastelua. Aatteet ovat ideologioita. Joskus todella rasittavaa putkiajattelua. Aatteet ovat uskomuksia, luulemuksia. Ja ihminenhän ei anna periksi. Kun hän ilmoittautuu jonkun aatteen kannattajaksi niin sitä sitten loppuun saakka. - Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan pitäisi sivistysvaltiona olla asiayhteiskunta eikä rappeutuva aateyhteiskunta, jossa aatteet hakkaavat vastakkain turvattomuutta tuottaen.