En koskaan kiellä sitä, ettenkö voisi tehdä virhepäätelmiä. Ainahan se mahdollisuus on kaikessa kirjoittamisessani olemassa. Yritys käsittää Jumalaa minun olisi kaiketi jätettävä tykkänään itseäni viisaammille. - Miksi on pahaa, jos olemukseltaan hyvä Jumala on luonut kaiken? Myönnän, etten ehkäpä tähän mennessä ole kuullut tyydyttävää selitystä. - Kun kirjoitan traumaattisista teoista niin käytän tällä ilmaisulla yleisnimikettä tapahtumasarjoille, jotka ovat tavallisen ihmisen mielestä pöyristyttäviä ja kammottavia. Niihin liittyy torjuntaa. Niihin liittyy kieltoyrityksiä. Ne eivät ikään kuin mahdu mukaan todellisuuskäsityksiin ja silti ne ovat totta. Missä Jumala ja suojelusenkelit ovat silloin kun nämä tapahtumat tapahtuvat? Miksi traumaattiset teot sallitaan, jos on jokin yliluonnollinen voima, joka voisi ne estää? "Kun Jumala on ollut minulle niin hyvä" näin pystyvät jotkut huokailemaan ja jos he tuntevat kiitollisuutta Jumalaa kohtaan niin se on oikein. - Mitä saa puhua ja kirjoittaa ihminen, joka on kärsinyt petoksesta, kuolemanuhasta ja yleensä ottaen kärsinyt teoista, jotka ovat aiheuttaneet hänelle kokoelämänseurauksia? Pitääkö hänen vaieta? Ehkä seurakunnalle olisi mukavinta, jos hän vaikenisi. Jos hän näin häpeäisi kertoa muille tarinaansa. - Viittaan koko ajan tekoihin, jotka avaavat todellisuuskäsitystä ahdistavalla tavalla. - Niin, laitoin otsikkoon sanan virhepäätelmät. Kaikessa tosiaan saattaa tehdä virhepäätelmiä.