Olen kirjoittanut blogissani traumaattisesta amnesiasta. Tilanteesta, joss oireilla ei ole yhteyttä selitykseen. Ihminen oireilee. Hänellä on pahoja olotiloja mutta hän ei käsitä perimmäistä syytä, jos se on traumaattisessa unohduksessa. - En kuulu traumaattisen unohduksen kieltäjiin. - Joskus ihminen menee hautaansa niin ettei koskaan pysty oivaltamaan sitä, että on hyvin traumaattisten tekojen uhri. - Ihminen siten satuilee todellisuuttaan ohi traumatotuuden. - Ihminen kituuttaa ja tämä kituuttaminen voi ollakin elämällisempää kuin se että trauman sisältö pommimaisesti näyttäytyy dissosiatiivisen psykoosin aikana jolloin itsetuhon vaara on suuri. - Ajattelen tänään niin, että matka amnesian purkautumiseen saattaa sisältää törmäilyä ja aivan varmasti törmäilyä kuuluu aikaan, jolloin amnesian sisältö ällistyttävästi on mielen tutkittavissa. - Mihin uhri törmäilee? Hän törmäilee toisiin ihmisiin ja tahoihin. Törmäilyssään hän ilmaisee hätäänsä. He on neuvoton ja tuskainen. Hän on elämänsä uudelleenkäsikirjoittamisen edessä. Jotakin oleellista on romahtanut hyytävällä tavalla. Hänen selitysmallinsa ovat romahtaneet. - Kun törmäilee niin silloin törmäilee ihmisiin, jotka eivät ole rakentavia. Voi törmätä hyviinkin ihmisiin. Törmää tahoihin, jotka eivät ole rakentavia. Mutta voi törmätä tahoihin, jotka ovatkin rakentavia. Uhri hapuilee, kouristelee kuten sanottu törmäilee. - Mietin että kannattaisi olla ymmärtäväinen itselleen kun jonkin ajan kuluttua käsittää törmäilyjään. - Amnesian purkautuminen on jättiläistapahtuma! Sen puitteisiin ilman muuta kuuluu harkitsemattomia liikkeitä. - Vaatimuksia toisille ihmisille siten että vaatimuksiin ei vastata. Yleensähän ihmiset ovat oleentuneet onnellisuuskupliinsa eikä heiltä löydy sitä vastaanottokykyä ja kimmoisuutta mitä uhri toivoisi. Useimmilla on vähän tuollainen tuijottava lehmän katse. - Ja on tahoja jotka elävät omissa hokemissaan olivat ne sitten niin sanottuja kristillisiä hokemia tai jotakin muita.