Jos töissä on kiusaamista niin sitä ei tietenkään kaipaa. - Mutta töissä voi olla hauskaa! Asioita tapahtuu työtehtävien suunnassa ja porukka keksii hupaisia aspekteja jos jostakin. Sitä kaipaan. Olen lohkaissut jotain ja sille on naurahdeltu ja itse olen nauranut muiden oivalluksille. Naurukaverit on mahtava asia. Naurupiirissä on mukava olla. - Kun jäin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle niin en alkuunkaan ajatellut jääväni eläkkeelle. - Minullahan on kirjoittaminen! Tämä blogi on hengenpelastaja, koska syntyy myös yhteys tuntemattomaan lukijaan. Muutama lukija on ilmoittanut itsestään matkan varrella ja se on hienoa. - Olen luonnostellut romaanin synopsiksia. On syntynyt aika selkeitä kirjallisia toimintalinjoja. Mutta en käsitä itseäni. - Työ ei oikein lähde käyntiin. Yhdellä ideallani tahtoisin tehdä kunniaa Veikko Huoviselle ja Arto Paasilinnalle. - Muurahaisten nimet oli näytelmäni, jonka Seinäjoen kaupunginteatteri esitti vuonna 1995. Muistan kun sen ennakkonäytöksessä yleisö nauroi. Se kuului elämäni onnellisimpiin tapahtumiin. - Tahtoisin tehdä yhä kirjoitustyötä, joka aiheuttaa naurua ihmisissä. Tänä vaikeana ilmastonmuutoksen aikana tunnistan itsessäni ihmisten naurattajan kutsumuksen. Mutta on minulla myös kutsumus itkettää ihmisiä. - Mihin voima katoaa? Mikä voiman vie? Pitäisikö minun löytää jostain kirjailijakumppani? - Alla kerron ostaneeni Maj Sjöwallin & Per Wahlöön rikosromaanin Kadonnut paloauto. Ostin sen siksikin koska se on kirjailijakaksikon teos. Kaksikkoudessa saattaa olla erinomaista voimaa!