Tänään osataan puhua ilmastonmuutoksesta mutta oleellisia tekoja ei tehdä. Miksi? - Siksi koska ilmastopuheet on tapana päättää toivoon. Ihmisiä mielistellään sanomalla: "Kyllä toivoa on!" Kysymys toivosta johtaa käytännössä siihen, ettei ihminen rajoita itseään. Itsensä rajoittaminen kuuluu toisille. Itsensä rajoittaminen kuuluu toisille kaupungeille. Minun kaupunkini kuuluu kasvaa. Sinne on saatava lisää asukkaita ja kulutusta ja yhä uusia asuntoalueita. - Tosiasiassa ihmisen tilanne on ollut jo pitkään toivoton. Eläinlaji, joka lisääntyy ihmisen tavoin ja jonka kulutus on se mikä on häviää tältä planeetalta kuudennessa sukupuutosta, josta emme puhu, koska tämä totaalinen fakta peittyy ilmastonmuutoksen taakse. - On käynnistymässä maailmanaika missä ihminen häviää maaplaneetalta. - Elämä ei häviä. Mutta kaaospyörteen jälkeen alkaa elämä, joka ei ole ihmiselämää. Se on toisenlaista elämää ja sitä emme enää ole todistamassa. - Ihmisestä voi sanoa, että ennen kaikkea ihminen oli eläin. Viettieläin. Elämän kokeilu, joka tuhoutui mahdottomuuteensa.