Voiko syyllisyydentunnon virittää? Onko syyllisyydentunnon puuttuminen jonkinlaista harha-ajattelua, että kun sitä oikaistaan niin syntyy syyllisyydentunto? Voiko ihmisen OPETTAA ja KASVATTAA syyllisyydentuntoon? Voiko ihmisen opettaa ja kasvattaa näkemään mikä on oikea ja mikä on väärä? Varmaan tähän ei pidä suhtautua liian pessimistisesti. Paljon voidaan kasvattaa ja opettaa. Havahduttaa kasvatuksen ja opetuksen kautta. Oivalluttaa. - Mutta sitten ilmeisesti tunkeudumme todellisuuden osa-alueille missä kasvatus ja opetus eivät enää päde. Tapahtuu hirmutekoja, jotka menevät kasvatuksen ja opetuksen tuolle puolen. - Joku voisi käyttää näistä teoista ilmaisua demonisoituneet teot, ne ovat saatanallisia tekoja. On pahuutta mihin kasvatuksen ja opetuksen keinot eivät päde. Siellä tekijä ei mielestään ole syyllinen vaan uhri on syyllinen. Roolit vaihtuvat. Tekijä pitää itseään uhrina ja uhria tekijänä. Tekijä kokee vihaa ja kaunaa uhria kohtaan. Näiden tuntemusten vallassa hän joskus katumusta tuntematta surmaa uhrin. Hän ei koskaan ilmianna itseään poliisille, koska siihen ei löydy sisäisesti koettua syytä. Hän on ollut mielestään oikeutettu murhaamiseen. - Jos siirtää huomion aivoihin niin on kai sanottavissa, että kysymyksessä on poikkeuksellinen aivotoiminta. Tähän aivotoimintaan kasvatus ja opetus eivät vaikuta. Aivotoiminta ylittää ne. On olemassa demonisia aivoja. - Ne eivät välttämättä koskaan milloinkaan kärsi unihäiriöistä.