Pohjalainen julkaisi tänään alla olevan kirjoitukseni: 

Työntekijä pelinappulana

 

Kun työntekijästä tehdään pelinappula, tämä nappula alkaa pelata omaa peliään. Jos siis halutaan sitoutumattomia työntekijöitä, heidän työelämän tarpeensa tulee kaventaa pelinappulaksi. Pelinappula on siirtojen kohde. Hän ei ole samalla tavalla olemassa kuin se käsi, joka siirtelee häntä pelilaudalla.

Pelinappulaksi tekeminen on työntekijän vieraannuttamista olemuksestaan. Työntekijät ovat psykososiaalisia elimistöllisiä olentoja tarpeineen. Jos johto alkaa sivuuttaa työntekijän olemuksellisuutta, siitä on seurauksia.

Sillä, että johto tekee työntekijästä pelinappulan, saattaa olla hyvin selkeitä perusteluja. Yleensä ne ovat taloudellisia perusteluja. Säästöjen takia työntekijästä tehdään pelinappula, jota siirrellään pelilaudalla paikasta toiseen pelaajan kädellä, joka on johdon käsi.

Kun työntekijä on pelinappula, hän ei kuitenkaan pysty sivuuttamaan tarpeitaan, joihin kuuluvat arvostetuksi tuleminen ja osallistuminen, meisyyden kokemus.

Työntekijät eivät tänään ryntää barrikadeille. He miettivät tilannetta hiljakseen. Monilla on pelon tunteita. Heillä ei ole otetta siihen mitä tapahtuu seuraavaksi.

Koska ihminen ei ole pelinappula, niin hän voi pahoin silloin, kun häntä käsitellään pelinappulana. Hän alkaa tehdä suunnitelmia vapautuakseen pahoinvoinnistaan. Työpaikalle ei ole mukava mennä. Johto on saanut aikaiseksi rikkoutumisen.

Ihminen on ratkaisukeskeinen olento. Tietenkin monen pelinappulan ainoa todellisuuden vaihtoehto on pelinappulaksi taipuminen, joka johtaa ehkä työn tekemisen minimitehoihin. Ei tehdä vaan ollaan tekevinään. Sureskellaan pelinappulan kohtaloa.

Koska ihminen on ratkaisukeskeinen olento, niin unelmoidaan paremmasta. Näin tapahtuu, koska ihminen ei ole pelinappula.

Koska ihminen on ihminen, hän hiljaa mielessään pohtii työpaikan vaihtamista. Kun nykyisessä työpaikassa ei ole kivaa, niin missä olisi kivaa?

Näin tapahtuu joskus yhtaikaa monessa päässä ja kun ratkaisutkin löytyvät yhtaikaa, ilmiö näyttää ulkopuolisen tarkkailijan silmin joukkopaolta.