Joidenkin mielestä sukupuolesta ei tarvitse puhua, koska sukupuolihan näkyy päällepäin. - Siinä mielessä tässä viitataan sukupuolikysymykseen oikein, että sukupuolta kannamme kaikkialle mukana. Sukupuoli on näkyvä kysymys. Me viemme sukupuolemme mukana työpaikalle ja joka paikkaan. - Sen sijaan seksuaalisuus ei ole näkyvä asia. Tämä tarkoittaa sitäkin, ettei seksuaalisuudesta ole tarpeen puhua työpaikalla. - Jos joku menee sukupuolen korjaukseen niin siitä on näkyviä seurauksia työpaikallekin. Sitä ei pysty tekemään salassa. - Jos jollakin on sukupuolipahoinvointi niin saadakseen apua siihen hänen on pakko nostaa asia esille puheissaan. Hoitamaton transsukupuolisuus merkitsee sukupuolipahoinvointia. Aito transsukupuolinen ei saa apua tuskaansa ellei hän ilmoita, että hänellä on sukupuolipahoinvoinnin kokemus. - Sukupuolesta ei tarvitse erityisemmin puhua silloin kun ihminen on sinut anatomiansa kanssa. Silloin kun ihmisen sisänäkö ja ulkonäkö muodostavat toimivan parin. Suurimmalla osalla ihmiskunnasta ei ole tarvetta puhua sukupuolisuuden kokemuksestaan, koska heidän ulkonäkönsä ja sisänäkönsä eivät ole ristiriidassa keskenään. Tämä fakta ei ikinä muuksi muutu eikä sen muuttumista tarvitse pelätä. - Sukupuolipahoinvointi on niin kauhea olotila, että sitä ei kukaan tahdo tahtomalla itselleen. Korjaushoidot ovat aina haasteellisia. Korjaushoidettava on eräänlaisia vaativan ponnistuksen tilassa vaikka lopputulos johtaakin kiistämättä hyvinvointiin. - Sukupuolikysymyksestä on pakko ilmoittaa silloin kun siihen sisältyy avuntarvitsemiseen kuuluva hätähuuto. Saako ihminen esittää hätähuudon? Minun kristillisyyteni sisältää oikeuden tähän. - Mutta kuten aikaisemmin olen kirjoittanut niin aina ei ole kysymys transsukupuolisuudesta sukupuolisen pahoinvoinnin lähtökohtana. Joskus on kysymys varhain traumatisoituneesta ihmisestä, jolla on kuten sanottu sivupersoonia. Toisin sanoen hänelle erittäin vaikeissa dissosiatiivisissa olosuhteissa on kehittynyt DID. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Voi olla niinkin, että jollekin miehen anatomiassa elävälle miehelle jossakin elämänhistoriansa vaiheessa on voimistunut sisäinen naisidentiteetti, jolloin hän alkaa puhua itsestään transsukupuolisena vaikka ei sitä olekaan. - Aito transsukupuolinen tarvitsee korjaushoidot ja DID-ihminen tarvitsee eheytymiseen johtavaa psykoterapiaa ja identiteettihäiriönsä ymmärtämistä. Kun ihminen saa mitä hän tarvitsee niin mahdollistetaan tietä hyvinvointiin. - Onko sukupuoli siten ilmoitusasia? - Kannatan aina moniammatillista tutkimusta kun on kysymys henkilön transpuhunnasta. Se on tämän henkilön parhaaksi tehtävää työtä. Moniammatillisen tutkimuksen tulee olla erottelukykyistä ja ihmisen parhaasta lähtevää. Vaikka tehdään diagnosoivaa tutkimusta niin ihmistä ei saa koskaan jättää heitteille. - Se, että tuosta vain ihmisen puhunnan perusteella hänen virallinen sukupuolensa eri yhteyksiin muutettaisiin ei koskaan pysty olemaan mahdollista. - Sukupuolesta saa ja pitää puhua ja puhunnan tulee olla tutkimuksiin johtavaa. - Ihminen voi kokea jossain vaiheessa ärtynyttä turhautumista ja olla tutkimusten ja oikeaan osuneen diagnosoinnin ja saamansa hoidon jälkeen iloinen ja kiitollinen. - Ihmisen tulee saada tarvitsemansa ja aina hän ei pysty hahmottamaan tarvitsemaansa oikein sisäisyydestään päin. - Kun sukupuolenkorjaus on tarpeen niin se tulee tehdä tuetusti. Kun jokin muu on tarpeen niin se tulee tehdä tuetusti sekin. - Asioita ei saa yksinkertaistaa ohi todellisuuden. Ei millään tavoin.