Otetaan Reiska, 50 v, ammatiltaan koneenkokoaja tehtaalla. Voisitko kuvitella, että Reiska sanoisi lääkärissä seuraavat sanat: "Mä oon epätoivoinen." Jos hän nuo sanat sanoisi niin tulisivatko ne kuulluiksi? - Reiska ja hänen lääkärinsä puhuvat mieluummin esimerkiksi verenpaineesta, liikalihavuodesta tai ruokahalun menettämisestä, unettomuudestakin on mahdollista puhua. Hartiasäryistä. Sydäntuntemuksista. Mutta että Reiska tömäyttäisi suustaan mainitun lauseen on aika tavatonta! Tästäkin voisi kirjoittaa pienen käsikirjoituksen lyhytelokuvaa varten otsikolla Reiskan epätoivo. - Jos Reiska sanoisi sanansa niin ohittaisiko lääkäri ne kuin huomaamatta ja taas puhuttaisiin verenpaineesta ja oikeasta ruokavaliosta ja liikunnan merkityksestä. - Jos lääkäri kuuntelisi Reiskan sanat sellaisena kuin ne on sanottu niin silloin hän joutuisi miettimään omaa rooliaan ja rajojaan ja sitä minne hänen mahdollisesti pitäisi ohjata Reiska saamaan tarvitsemaana tukea ja apua. Reiskan todella saattaa olla epätoivoinen ja silloin hänen ensimmäinen tehtävänsä on epätoivon syiden kartoittaminen ja ongelmanratkaisu ammatttiauttajan tukemana. - Reiska voi olla epätoivoinen siksi, että hän on epätyydyttävässä avioliitossa. Ollut jo pitkään. Hän ja vaimo eivät kohtaa oikein millään tasolla. - Reiskan on ehkä täysin kyllästynyt työhönsa ja kiusaamiseen taipuvainen pomo on huomannut sen ja alkanut entistä enemmän hiostaa. - Ehkä Reiskalla on yhdistelmä erilaisia syitä epätoivoon ja hiljattain ainoa ystävä kuoli ulkomaanmatkallaan maksetun naisen päällä. - Epätoivo heijastuu elimillisiin seurauksiin. Mies voi pahoin ja on epätoivoinen. - Reiskaa pitäisi tarkastella psykofyysisenä olentona sosiaalisessa tilanteessaan. Reiska ei palaudu oireisiinsa. Reiska on kokonaisuus. - Reiskalla on totuutensa kielipeli ja siitä lähtee lääkäriä haastava lause: "Mä oon epätoivoinen."