Nyt sanon jotain hyvin rankkaa. En nimittäin anna koskaan evankeliumien kirjoittajille anteeksi sitä, että he systemaattisesti deletoivat evankeliumikirjoituksista Kristuksen naurun. - Kristuksen tilannekomiikka ei näy missään. Ei muistaakseni. En ole hetkeen lukenut Raamattua ja muutenkin olen lukenut Pyhää Kirjaa vajavaisesti. Elämässäni on paljon synkkyyttä, mutta syvimmältäni kuulun huumorimiehiin. Aina on nauru jostakin irronnut ja kotonani nauran ääneen itsekseni. En kaduilla etten joutuisi taas hoitoon. - En usko Kristuksen kitschmäiseen vakavuuteen tai tosikkouteen. Sellainen tekisi Kristuksesta rihkamaa. - Siispä Kristuksen täytyi nauraa mutta se ei sopinut evankeliumeihin. Manipuloitiinko evankeliumeja kirkon johtomiesten piirissä poistaen Kristuksen huumoria ja huumorin sivalluksiakin? Toisin sanoen sensuroitiinko Kristusta? - Se joka kärsii paljon se myös nauraa paljon. Näin ajattelen ja anteeksi vain jos näin ajattelen. Minulle kärsimys ja nauru muodostavat parin. Mutta onhan tämä nyt vain yhden houkkamaisen ihmisen ja mitättömyyden ajattelua. Kirkon eliitti varmasti tietää paremmin.