Youtuben mutasarja koostuu paremmintietäjistä, joilta puuttuu itsekritiikki. He eivät myöskään piittaa sanomistensa seurauksista. Aina joku on torahampaissa. - Niin, kirjallisuus. - Autofiktiivisellä omaelämäkerrallisella kirjallisuudella on vaarana pettää juuri se minkä vakuutena se katsoo olevansa. Kirjailija ilmoittaa kertovansa totuuden, koska on läheltä kokenut asiat tietyllä tavalla. Hän sanoo tietävänsä totuuden. Mutta hän tietää vain oman totuutensa ja on ehkä kovinkin sen sokaisema. Teos ei olekaan totuudellinen! Se on ainoastaan kirjoittajansa näkökulma. Jos hyvin painokkaasti sanotaan, että kirja on kirjoittajansa näkökulma ja siten rajattu niin tämän voinee hyväksyä. - Romaanikirjailijan haaste ei kuitenkaan ole yksi näkökulma vaan monet näkökulmat. Romaani ja sinfonia ovat yhdenvertaisia. Sinfoniassa tulee olla useita musiikillisia aihelmia, jotka muodostavat musiikkiteoksen kokonaisuuden. - Romaanikirjailijan saattaa sysätä liikkeelle - hänen sisäinen paineensa - yksi näkökulma. Mutta romaanikirjailijan tulee kasvaa moniin näkökulmiin liittyen romaaninsa käsikirjoituksen luomiseen. - Romaanikirjailijan haaste on luoda kiinnostavia henkilöhahmoja. Juuri henkilöhahmojensa kautta romaanikirjailija avaa teoksensa sinfonisuuden. Tämä kysyy aikaa ja kärsivällisyyttä ja joskus kirjoittaja itsekin tajuaa ehkäpä kymmeniä liuskoja kirjoitettuaan ettei teos toimi. Siitä ei tule toimivaa. Teksti on hylättävä. - Tekstin hylkäämiseen johtaa mahdollisesti se, että sisäinen kirjoittamiseen sysäävä voima lähtee koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Tämä psyykkinen musta pilvi vääristää työn. - Romaanikirjailijan suuri tavoitehan on kirjoittaa pysyvästi mielekkäitä ja toimivia teoksia. Ei ajan ahminnalle päiväperhosia, vaikka ne olisivatkin myyviä. - Ajassamme on ilman muuta voimakenttä, joka tahtoisi kostokirjallisuutta. Ehkä hahmoja, jotka repeilevät ja joiden takaa näkyvät todellisen ihmisen kasvot, jotka teos maalittaa.