Olen kuvannut, että traumatisoituminen etenee prosessin säikähtäminen > taistelu > pako > JÄHMETTYMINEN kautta. Nimenomaan jähmettyminen on onnellisuuden vastakohta. - Onnellisuus on tunteiden liikuntoa. Se on monenlaisia tunteita. Onnellisuus ei ole yhtä hymyä. Onnellisuus on itkua, naurua, surua, hilpeyttä... Onnellisuus on eläväisyyttä. Jähmettyminen ei ole eläväisyyttä. Jähmettymisvaiheessa uhri luovuttaa elämän pois. Hän antautuu tekijän ja tekijöiden edessä. Jähmettyminen on kuolemista. - Jos jähmettyminen peittyy amnesiaan niin sitten uhri ei ehkä koko elämänsä aikana oireilessaan käsitä, että hän kantaa kuolemaa mukanaan. - Traumatyö on jähmettymisen kohtaamista ja käsittelyä.