Kun kirjoitetaan pedofiilipapeista tai ajatellaan luonnevikaisia pappeja niin aina olisi muistettava hyvät papit. - On olemassa hyvin paljon hyviä pappeja! - He joutuvat uhrien kanssa kysymään Jumalan olemusta. Miksi Jumala ei tee mitään silloin kun juuri tarvittaisiin jumalallinen väliintulo? Miksi Jumala sallii elämän näivettymistä ja tuhoutumista? Jos ajattelemme aivan pientä lasta seksuaalisen hyväksikäytön kohteena niin millään tavalla tähän ei voida käsikirjoittaa lapsen syyllisyyttä. Ajatuskin lapsen syyllisyydestä on saatanallinen. - Miksi pieni lapsi joutuu saatanallisen voiman käsiin? Onko Jumala sokea? On ihmisiä, jotka kertovat papeille häiritseviä kertomuksia. Eihän todellisuuden niin pitänyt mennä! Ja kuitenkin se meni niin. - Hyvät papit eivät pysty torjumaan todellisuuden kertomuksia. He varmaankin alkavat hikoilla. Ikään kuin he hikoilisivat verta. Niin kuin toden kertomukset olisivat nauloja heidän lihassaan. Näin täytyy olla. Niin pitää olla.