Voin elää kirjoittamatta kirjoja mutta en voi elää kirjoittamatta. - Tämä blogi alkoi vuonna 2009. Kuten huomataan tuosta sivusta niin jäljellä on kirjoituksia viime vuodelta ja tältä vuodelta 2019. - Olen tehnyt mittavia deletointeja. Mikä siihen on syynä? Aika usein syynä on ollut ahdistus ja siihen liittyvä pelko. Olen kuullut sisäisen syyttäjän äänen: "Et saa kirjoittaa tuollaista. Sinä vihjailet! Lopeta kirjoittaminen! Mikä tietäjä luulet olevasi?" Myös houkutuksen ääni on kuulunut: "Sinun on helpompi elää ilman blogisi sisältöjä." - Olen monta kertaa todennut, että minulla on suut sormenpäissä. - Jos niin ei olisi niin en olisi hengissä. Alla kirjoitan itsemurhasta. - Olen valmis kirjoituksillani tekemään kaikkeni, ettei kenenkään elämä päättyisi itsemurhaan. - Itsemurha saattaa olla pimeyttä juuri ennen valoa. Ihminen on menossa neulansilmän läpi kohti valoa. - Jos en olisi kirjoittava ihminen niin elämäni olisi päättynyt itsemurhaan. Aikoja sitten. Paine olisi ollut liian suuri. - Kirjoittamiseni on paineen purkamista. Se on sitä juuri nytkin. - Kun purkaa syvää painetta mihin yhtyy katkeruus niin silloin syntyy myös aivopieruja. Jotakin minkä itse huomaa aivopieruksi vasta hetken päästä. - Minulta puuttuu kodistani kaulinkeppinainen. Siis toisen ihmisen kautta ilmenevä todellisuudentaju. - Tässähän kirjoitan ja tämäkin pätkelmä löytää tiensä muiden silmien eteen kohta (löysi jo kun tätä pystyt lukemaan). - Kun olen määritellyt blogini lukijan ikärajaksi 18 vuotta eli ei tarkoitettu sitä nuoremmille niin olen tahtonut torjua blogistani lukijoita. Suojella heitä aivopieruiltanikin. Myös murheilta, jotka eivät sovi lapsille. - En ole lainkaan vakavikko! Nauran joka päivä ääneen! Aina jostain täytyy löytyä naurun aiheita! Aina en ole nauranut joka päivä ääneen.