Tänään ilmastonmuutos on sana, joka on irrallaan yhteiskunnallisten seurausten tarkastelusta. Kun ilmastonmuutos yhteiskunnallisine seurauksineen siirretään samaan tarkasteluikkunaan niin olen kirjoittanut ilmastososiologiasta. - Katson ilman jotain paranormaalia selvänäköisyyden lahjaakin, että edessä ovat viimeiset peruutuspeilivaalit. Jo seuraavan vaalikauden aikana on odotettavissa Tyrmistymisen aikakauden olemuksellisuuden esiintyöntyminen ihmistajuntaan. Ilmasto ei ole enää ihmisen kielipelien objekti vaan se on omalakinen subjekti, joka tekee ihmisestä objektin. - Kirjoitan blogiani siksikin, ettei Tyrmistymisen ajassa väitettäisi, ettei varoittajia olisi laisinkaan ollut. Heitä oli, mutta he eivät olleet median suosikkeja. - Eilen katsoin jotakin ohjelmaa missä nuoret pelasivat tietokonepelejä toisiaan vastaan suuren ja innostuneen yleisön edessä. Nämä nuoret olivat eräänlaisia isoja vauvoja. Ei voi olettaa heiltä erämiestaitoja äärimmäisolosuhteissa. Lumoutuneina peleistä he tekevät itsestään autettavia jo lähtökohdittain. He huutavat paniikissa apua huoltokatkosten aikana ja vääjäämättä huoltokatkokset ovat tulossa. Ilmastonmuutos tarkoittaa sitä. Juuri sitä ilmastonmuutoksesta seuraa. - On sinänsä tragikoomista seurata menemistä kohti peruutuspeilivaaleja. Varmaankin suurin piirtein jokaisen tyrkyllä olevan ehdokkaan suusta tulee sana ilmastonmuutos. Siitä ollaan huolissaan. Mutta tätä asiaa ei kytketä seurauksiin. Se että ehdokas puhuisi samassa lauseessa ilmastonmuutoksesta ja väestönsuojelusta ja huoltokatkoksista olisi jotain. Mutta silloin mennään vaaran vyöhykkeelle. Silloin mennään sellaisen vaaran vyöhykkeelle, että äänestäjät hylkäävät. Ei pääsisikään eduskuntaan.