Aloitin kaksi romaanikäsikirjoitusta menneessä huoneessa. Sitten ne ikään kuin luontevuudella pysähtyivät. Kirjoitin niitä siinä menneessä huoneessa missä olin pelokas ja paineistettu ja ahdistettu elämäntilanteeni takia. Tein oikein kun lopetin käsikirjoitusten kirjoittamisen. - Nyt olen uudessa huoneessa. Eläke mahdollistaa, että pystyn kirjoittamaan sellaista todellisuudenkuvausta mitä tahdon ja kykenen tekemään sitä työn vaatimalla levollisuudella. - Edelleenkin toistan, että omaelämänkerrallisuus on pois suljettua. En kirjoita niin, että ihmisten pitäisi etsiä itseään kirjoittamastani, jos joskus jotain tulisi julkisuuteen. - Uuteen huoneeseen meneminen on ottanut lujille. Tämä vapautuminen. Uudessa huoneessa on vapaus valita tietenkin myös vaikeneminen, kirjoittamattomuus.