Elävässä elämässä asiat sekoittuvat. Esimerkiksi ujolla ihmisellä voi olla myös traumareaktioita. - Joskus on kuitenkin hyödyksi kirjoittaa asioista erikseen. - Nyt on niin, että me elämme jo aika rankasti kyynärpäätaktikoinnin maailmassa. Mitä enemmän ihmistsunami nostaa aaltoaan niin sitä enemmän yksittäinen ihminen joutuu taistelemaan tiellään menestykseen. Jos työhönottohaastattelussa kysytään "osaatko nauraa itsellesi" niin siihen kuuluu vastata "kyllä". Jos työhönottohaastettelussa kysyttäisiin "oletko ujo? (kysyjä tarkoittaa että sosiaalisesti vajaakykyinen minkä vastaajakin käsittää)" niin siihen vastataan "en". Näin tämä menee. - Joskus ujous on viehättävää. Silloin kun ujoutta ilmaiseva ihminen on kaunis nuori nainen tai saa olla vähän vanhempikin nainen kunhan on kaunis. Ruma ja ujo on kammottava yhdistelmä. No, itse tunnen myönteisyyttä ujoja kohtaan, koska olen itsekin sellainen. Varsinkin naisten läheisyydessä, jos he etsivät minusta onnellisuusvoimavaraa mitä kyllä juuri ei ole tapahtunut. - Kuitenkin on niin, että ujoudesta on paljon helpompi puhua kuin traumareaktioista. - Syvästi traumatisoituneet ihmiset ovat usein syvästi syrjäytyneitä. Heitä hortoilee katujen kodittomissa. He joutuvat mielisairaaloihin. Heidän ohi kuljetaan. Heitä lääkitään pillereillä ei osaavalla terapialla. - Kun näin on niin trauman uhri voi ikään kuin valita mieluummin ujouden kuin traumareaktiot. Hän selittää itselleen itseään ujona. Silloin kun hän saa erinäisissä tilanteissa traumatriggereiden vuoksi takaumia ja paniikkikohtauksia niin hän sisäisessä puheessaan puhuntaa itseään ujona. - Hän menee ujosti hautaansa kun kello lyö.