Jokainen ihminen on ensisijaisesti yksilö. Hän saa olla yksilö, hänellä on oikeus olla yksilö. - On tilanteita missä uhri katsoo olevansa ikään kuin pari tekijän kanssa. Ja enemmänkin. Hän ajattelee, että hänen pitää pelastaa tekijä. Hänen täytyy nostaa onnen hymy tekijän kasvoille. - Tämä on liian pitkälle ajateltua. Tämä on osa uhriutta. Siitä pitäisi vapautua. - Uhrin tehtävä ei ole saattohoitaa katumatonta tekijää. - Jos tekijä on kuoleman takana niin uhrin tehtävä ei ole ajatella mitä hänelle siellä tapahtuu. - Uhrin tehtävä on vapautua siitä onnettomuudesta että hän on koskaan ikinä joutunut kohtaamaan tekijän. Sillä se oli onnettomuus. - Se on joskus äärettömän valtava onnettomuus. Että joutui olosuhteisiin missä kohtasi tekijän. Se koettelee käsitystä Hyvästä Jumalasta. Tässä blogissa osoitan sormella julmuutta, jota on lähes mahdotonta sanoittaa. Siellä juuri siinä julmuudessa aiheutuu traumojen pitkäaikaisseurauksia. Ja uhri miettii miten hän pelastaisi tekijän. - Kaikki sellainen ajattelu on tarpeetonta. Tulee yksilöityä! - Pitää pompahtaa kehyksistä. Pitää irrottautua vaatimusten paineista. Pitää ymmärtää, että yhteiskunnassa ei yleensä ymmärretä sitä mihin tässä blogissa viitataan. - Hyvin kohdeltu onnellinen ihminen on höpsö. Onnellisuuskuplahöpsö. Mutta olkoon. Sellaiseen saisi olla mahdollisuus kaikilla.