Tästä tulee tietenkin Matti Nykäsen muistopäivä. - Netissä kerrotaan, että hänellä olisi viime vuoden loppupuolella todettu diabetes. Itselläni sitä ei ole mutta tiedän siitä muutoin. Diabetes vaatii tarkkaa hoitamista. Se on pitkäaikaissairaus. Tieto siitä vaatii käsittelyä. Mielen työskentelyä. - Irrotan tässä tarkasteluni Matti Nykäsestä, joka on minulle keskeisesti urheilusankari ja sitten varmasti ihminen erilaisine ulottuvuuksineen. - Mutta tarkoitan, että kun ihminen saa tietää sairastavansa pitkäaikaissairautta niin silloin hän mielestäni tarvitsee moniammatillisen tukiverkoston. - Jos on kyseessä diabetes niin tarvitaan diabeteksen lääketieteelliset ja hoidolliset asiantuntijat. Tarvitaan muutakin. Pitäisi olla jokin tukiyhteys mielen purkua varten. - Omassa elämän tilanteessani kaipaisin sitä, että auttajaverkostosta aina joskus joku soittaisi ja kysyisi: "Miten jakselet? Mitä sinulle kuuluu? Riittääkö tämä soitto vai haluatko tavata?" Tällaista soittoa ei tule. - Kaikenlaisiin loppuelämän mukana kulkeviin vaivoihin kytkeytyy sellainen jyrkkä asia kuin masennus. Voimien loppuminen. - Olen sairastanut psykoosin jälkiaaltona lamaannuttavan masennuksen. Osaan tunnistaa hälytysmerkkejä. - Joskus masennus ilmenee ärhäkkyytenä, ärtyvyytenä, levottomuutena, joskus se jumiinnuttaa punkkaan niin että itsensä taisteleminen suihkuun on kamppailulaji. - Kun jäin vuoden alusta eläkkeelle kuitenkin aika lailla dramaattisen nopeasti niin olenkin tunnistanut masennuksen merkkejä vaikka olenkin huojentunut päästessäni eroon työn taakoista ja velvoitteista. Mutta työyhteisöstä irrottautuminen työkyvyttömyyseläkkeelle poistumisen vuoksi on myös menetys. Kun on elossa niin hakee tilalle jotain uutta korvaavaa...