Mietin kirjoitusaiheitani ohi blogini. Innostun ja sitten tulee hetkiä jolloin nielaisen tyhjää. - Olen kertonut, että näin vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin täällä Suomessa etukäteen. Tämä ei ole höpöttelya mutta sen saa ottaa sellaisena jos tahtoo. - Vastaavaa näkemiskokemusta ei ole tullut sen jälkeen. Silti en pysty sivuuttamaan, etteikö niin kävisi uudelleen. - Tänään tutkin Youtuben avulla erilaisia säätapahtumia siellä missä ne ovat huomattavasti rajumpia kuin mihin Suomessa on totuttu. - Se on oman ajatusmaailman siedättämistä. Eilen katsoin hurrikaanien ja tornadojen muodostumiseen ja vaikutuksiin liittyviä videomateriaaleja noin neljä tuntia. Se on säiden itseopiskelua. Toivoisinhan, että parhaillaan televisiossa olisi Ylen meteorologien vetämä asiallinen sääkoulu, johon kuuluisivat myös väestönsuojeluun liittyvät kysymykset äärimmäisolosuhteissa. - Niin, kuitenkin valta ja vallanpitäminen vaikuttavat siihen, ettei pelata kielipeliä mihin kuuluu ilmaston ja sosiologian yhdistäminen siis ilmastososiologia. Kun katson Youtubea niin edistän ja kohotan valmiuttani ottaa vastaan sitä mitä ei ole ennen koettu. Se on tulossa, koska ilmastonmuutos on totta. - Meidän pitäisi välttää kaikin keinoin kansallinen paniikki ja kansalaisen paniikki. Mahdollisuuksien mukaan. On kysymys siitä, että kuolonuhrit ja loukkaantuneet pidetään lukumäärältään niiin pieninä kuin mahdollista. - Näen ilman erityistä selvänäköisyyttäkin, että Tyrmistymisen aika lähestyy. Se on myös Syyttelemisen aikaa. Ihmiset kirkuvat kaduilla: Miksi meille ei kerrottu? No, tämäkin blogi yrittää kertoa. Tämä on varoittajan blogi. Joskus sorrun ylilyönteihin. Teen poistoja mitä ehdin ja tarpeelliseksi tajuan. Katson, että jokin voima silloin vuonna 2004 tsunaminäyn nähdessäni teki minusta ennen kaikkea varoittajan. - Tänään varoitukselle on vähän kanavia. Varoituksen kuuleminen tympäisee. Se ei kuulu onnellisuuskuplien kieleen. Nyt ovat vähättelijän markkinat. - Jopa sekin on vähättelyä, että kirjailijat priorisoivat aiheikseen aiheita, jotka poikkeavat havahtumisen päälinjalta vaikka tulevatkin kirjailijoiden taidokkaasti käsittelemiksi. Minäkin tahtoisin yksinkertaisesti innostua kirjoittamiseni suunnitelmista. Puhdistautua varoittajan tehtävästä. Mutta samalla tajuan, etten pysty siihen. Jokin on jotain minulle antanut ja vaatii uskollisuutta. Ehkä eläköitymisenikin on linjassa ohjaukseen mitä juuri nyt on liian vaikea hahmottaa. - Tänään lähetän onnellisuuskupliin viestin, että jokaisen pitää etukäteen varautua konkreettisin keinoin huoltokatkoksiin. - Me tulemme vielä elämään menneen ajan eduskuntavaalit. Se rakentuu menneen ajan suosiontavoittelusta. Menneen ajan naamakirjo menee eduskuntaan. Mutta petetyksi itsensä kokenut kansa saattaa vaatia piankin uusia vaaleja tietämättä sitä tänään. Tämäkin tieto kuuluu varoittajan kipuihin.