En aio milloinkaan kirjoittaa paljastusproosaa saati kostoproosaa. Olenhan kirjoittanut, ettei autofiktiivinen ote tekstin tekemiseen kiinnosta. On sentään monia juttuja missä pystyy komentamaan itseään: "Älä märehdi! Mene eteenpäin!" - Kun olen ollut puolitoista kuukautta eläkkeellä niin näemmä pää tekee tässä työtä mitä ei pysty ennakoimaan ennen kuin on uudessa tilanteessa. - En väitä koskaan olevani ehdottomasti oikeassa. - Ja myönnän senkin oikeaksi kun työaikana todettiin, että olen hankala ihminen. - Voisi sanoa niin, että olen parhaan kykyni mukaan yrittänyt kaivautua hankaluuden historiaan. Tajuta sitä. Tajuta sen dynamiikkaa. - No niin. Siis on tarkoitukseni mennä eteenpäin eikä tuijotella peruutuspeiliin missä toki on mukaviakin asioita. Mukavia ja voimaannuttavia kohtaamisia.