Valmiiksi rentoutuneet ihmiset lisäävät rentoutumistaan joogaamalla. Se on sallittua. Hienoa! Hyvin oivallettu tuommoinenkin toiminnan suunta! Olen kysellyt aikaisemmin traumajoogan perään. Kun joogaa harjoittaa syvästi traumatisoitunut ihminen niin tilanne on erityislaatuinen. Silloin on tajuttava sekin, että tietynlaiset asennot ovat traumatriggereitä. Ne käynnistävät kehollisia ja mielellisiä reaktioita. Näistä joogaohjaajan pitäisi olla perillä. - Päästäkseen kiinni joogan maailmaan täytyy joskus tehdä elämän perustaan liittyviä ratkaisuja. Isoja ratkaisuja. Minulla se oli eläkeprosessi. - Tänään jo koen turvattua avautuneisuutta. Elimistöni reagoi siihen, että se on uudessa huoneessa. Se ei ole enää kiristyneessä huoneessa. - Kun jäin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle niin tätä asiaa minun puolestani saa kuka tahansa ulkopuolelta päin määritellä miten tahtoo. Jos jossain kuiskitaan: "Se on sekunda. En mä oo tommonen. Se on vajakki. En mä oo vajakki." niin voinhan tämän kuiskauksen kuullakin mutta en takerru siihen. En masennu siitä. Määrittelen itse itseni itselleni. Sain eläkkeen muodossa taiteilija-apurahan! Saan luoda, jos minussa on luomiskykyä! Saan hurmioitua! Olen vapaa! Saan olla laiseni! - Saan joogata uudessa tilanteessani. Katsoin jo lehdestä, että jossakin puitteessa joogaa järjestetään nimellä äijäjooga.