Määrittelen tuossa alempana, että ihmisen elämän tarkoitus on olla ajattelija. Ihmisessä on jotain ainutlaatuista. Se on kyky ajatella. Eläimetkin osaavat paritella. Tämän sanomisella en halveksi seksiä. Sehän kuuluu elämän suuriin lahjoihin kun se on kahden ihmisen sinfoninen yhteys.  - Mutta vihdoin asiaan! - Nuorella olisivat elimistölliset edellytykset monipuoliseen kriiittiseen ajatteluun. Miksi sitten niin monet nuoret ajattelevat pölyyntyneesti? He ajattelevat rihkama-ajatuksia. He ovat muovailtavissa. Heissä ei nouse jyrkän ein puhuri. He eivät väitä vastaan. Millä tavoin ajatellen nuoret ottavat vastaan edessä olevat eduskuntavaalit? Niin, vaalit eivät taida juuri kiinnostaa nuoria. Nuoret pelaavat toisenlaista kielipeliä vaalien tuolla puolen. - Mitä kirjoitan ei ole yleistettävissä. Uskon toki, että ajattelun tulevaisuus on jotenkin kytkeytynyt nuoruuteen. - Senioreissa ja vanhoissa on ajatuksen rajuutta! Joskus on. Naama sen kuin ryppyyntyy ja ajatus sen kuin rajuuntuu. Näin se menee. Senioreissa ja vanhoissa on ajatuksen ukkosmyrskyjä. Heitä voi pelleyttää jollain myyvällä mielensäpahoittajan idealla. Eivät he siitä nujerru. He jatkavat elämänsä tarkoituksen toteuttamista, joka on ajatteleminen. Totuuden puolustaminen, sen vartiointi, sen esiinnostaminen. Sen kyseenalaistaminen mitä väitetään totuudeksi, mitä totuutena myydään.