Tänään yritän miettiä miten voisin avata kanavia hellyydenkaipuulleni. Sitä kaipaan. Syvästi. - En kaipaa sitä, että tunneilmasto dramaattisesti ja ennalta arvaamatta muuttuu. Että on oltava joka hetki varuillaan. - Jokin hallitseva voima jyrää ja ajaa varpaisilleen ja on itselleen tyytyväinen kun on niin tehnyt. Sitä on ollut elämässäni aivan liikaa. Perusteellisesti aivan liikaa. Nyt sallin itselleni oikeuden myöntää tämän enkä yritä vääntää pahaa hyväksi. Se mikä ei ole tehnyt hyvää on tehnyt pahaa. Se mikä on aiheuttanut viihtymättömyyttä on aiheuttanut sitä eikä viihtymystä. - Aina voi asioita ymmärtää. Silloinkin kun ymmärtää niin pitäisi pystyä huolehtimaan hellyyndentarpeistaan. On uskallettava sanallistaa ne. - Jos on ollut väline niin ei ole ollut päämäärä. - On tietysti aika rankka juttu kun kuusikymppinen äijä tässä kirjoittaa hellyydenvajeestaan. - Nyt sitten en kirjoittanut seksistä enkä panemisesta. - Kirjoitin hellyydestä. Sen tarpeesta. Sen tarpeen tajuaminen on niin paljon rankempi juttu kuin panotarpeiden tajuaminen. Hellyydentarpeiden tajuaminen, hellyydenpuutteiden tajuaminen on jotakin sellaista mikä ajaa masennuksen mustaan aukkoon. - Mutta samalla tavoite on määritelty ja voisi yrittää toimia tavoitteen suunnassa. Voimia itselleen rukoillen.