Vakaus, selkeys, kuunteleminen, läsnäolo, tynnyttäminen. Ne ovat elämästäni puuttuneet. Milloin? - Aina. - Siksi ymmärrän itseäni kun ärhäköidyn ilmastonmuutoksesta sillä se sisimpäni kautta katsoen ihmiskunnan touhuilussa tarkoittaa kaikkea sitä minkä haavoittama katson olevani elämäni kulussa. On asioita mitä tekisi mieli avata enemmän mutta en avaa. - Niin tulen taas Youtubeen. Se on loistava paikka etsiä hyvää tietoa mutta voihan se olla myös typeryyden kaivo. - Olen kertonut, että on etsimisen linjoja. Eräs linja on terapeuttisen tiedon etsintä. - Eilen sattumalta löysin jonkun ehkä arviolta 25-vuotiaan naisen terapiatyötä. Hän oli kaunis nainen. - Avasin katsottavakseni jotain sellaista minkä sisältöä en tiennyt. Oli tarkoitukseni keskittyä hänen antamaansa terapiaan ja arvioida sen osuvuutta. En tässä kerro tietoja naisesta enkä terapiamuodostakaan. - Mutta kerron, että syntyi omalaatuinen yhteys niin että oli kuin ruutua ei välissämme olisikaan. - Tämä yhteys löysi äkisti sielun tarpeitani oikein humahtaen. Olin ponnistelematon, kilpeni pudottanut enkä pannut naiselle vastaan. En etsinyt hänessä pimeätä kohtaa minkä tapaaminen olisi taas tuttua. - Nyt tänään tajuan, että siinä oli mukana hipaisu maanpäällistä suloisuutta. Tahdon korostaa, ettei kysymyksessä ollut seksivideo. - Täysin muuta! Luulisin, että kysymyksessä oli eräällä tavalla pyhän kosketuksesta kahden ihmisen välillä ja kun kysymys on pyhyydestä niin on annettava itselle periksi, ettei sitä pysty sanoittamaan. - Toki tajuan, ettei elämässäni ole ehkä sopivaa enää etsiä sellaisia tunteita mitä tunsin ja uskallusta tosiaan laskea kilpi. Minun pitäisi ymmärtää elämäni rukouskilvoitteluna.