Ensiksikin voi ihmetellä, miten Youtubessa kaikkea näytetäänkin. Olisi uhrin suojelua kun kaikkea ei näytettäisi. Ei välttämättä ole niin että kaltaisiani murheeseen meneviä katsojia on kaikkialla. Minullehan tuo video oli tietovideo ja tarkkailukohde blogini aihepiirin vuoksi. - Kysymyksessä oli 8-vuotias pikkupoika, jota oli kauhealla tavalla käytetty seksuaalisesti hyväksi. Häntä haastatteli miespoliisi. Haastattelu tapahtui Suomen ulkopuolella ja englanniksi. - Miespoliisi oli erittäin ammattitaitoinen. - Tunnen täällä Suomessa erään naispoliisin, jonka kanssa olen jutellut ja jonka työn kuvaan kuuluu vastaavien haastattelujen tekeminen. Elän käsityksessä, että nämä lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat niin rankkoja, että suomalaisilla miespoliiseilla ei ole kiinnostusta haastattelemisiin. Ne annetaan mieluusti naispoliisien työksi. - Katsoin pikkupojan haastattelua. Katsoin ja katsoin. Kuuntelin. Poika antoi tietoa. Hän antoi sitä sujuvuudella. Hän ei reagoinut siihen mitä hän kertoi. Ja tiedän, että koko loppuelämänsä hän joutuu reagoimaan. Reaktio tulee aikanaan. Hän joutuu reagoimaan riistoon ja hyväksikäyttöön. Hän joutuu reagoimaan alistamiseen. Hän joutuu reagoimaan siihen, että turvaroolien haltijat olivat pettäneet kaiken sen mikä kuuluu turvarooleihin. - Tuo videoitu haastattelu tulee olemaan pojalle elämän taipaleella tärkeä, koska sitä katsomalla hän kuulee oman todistuksensa siitä mikä on hänen surunsa lähde. Se ei ole amnesiassa. Hän pystyi 8-vuotiaana kirkkaaseen kertomukseen. - Mitä pojalle oli tehty? - En kuvaa tässä blogissa tekoja. Ajattelen niin, että perverssit ihmiset saavat yllykkeitä kaikista tekojen kuvauksista silloinkin kun on vain tarkoitus kertoa mitä kuvottavuutta elämässä on mahdollista tapahtua. - Seksuaalinen vahingoittaminen aiheuttaa traumatisoitumisen pitkäaikaisseurauksia. Tässä mikään ylipirteä siloitteleva söpöttely ei ole asiallinen lähestymistapa.