Jostain syystä ajauduin katsomaan eilen erään nyrkkeilijästaran otteluita. Voin sanoa, etten ole nyrkkeilyn erityinen fanittaja. Mutta eilen kävi kuten kävi. Tämä nyrkkeilijä tyrmäsi säännöllisesti itseään noin päätä pitemmät vastustajat. Hän oli kuin sähikäinen ja itsevarma eikä kunnioittanut ketään. - No niin, nyt on niin, että trauma on kuin päätä pitempi vastustaja mistä ei koskaan saa tyrmäysvoittoa. Mitä umpisokeammin sitä yrittää niin sitä varmemmin ja lujemmin se lyö takaisin. - Ottelu on käynnissä ja aina jotenkin pärjää kun ei mitätöi vastustajaa eikä vähättele sen olemassaoloa.