Kun kirjoitan tänne niin katson rivejä ja mietin, että tuollaistako nupissani juuri nyt liikkuu. Jos ajatuksistani joku jotain saa niin ok. - Alla käytän sanaa kohtalo. Olen pohtinut paljon yhteisöllisyyttä ja erakkoutta. - Joidenkin kohtalo näyttäisi liittyvän yhteisöllisyyteen. Luontevuudella. - Heillä on laaja suku, ystävät, tuttavat. He kytkeytyvät yhteisöllisiin puuhiin. Heidän päänsä on yhteisöllisten asioiden täyttämä. Seurakunnassa he ovat johtotähtiä. He osoittavat suuntaa. Heidän lähellään on hyörinää ja pyörinää. He imaisevat sitä lähelleen. Jos näin on niin näin on. - He ovat vallitsevien normien taitajia. He eivät missään edusta sopimattomuutta. He osaavat lukea sosiaalista kenttää. - Kun tein matkan luterilaisuudesta ortodoksisuuteen niin se oli jonkinlaisen sieluerakkouden tunnistamista. Koin erityistä vetoa luostareita ja niiden asukkaita kohtaan. Sitten olen kyllä vauhkosti taistellut tätä vastaan. Säikähtänytkin. Ajattelin että tässä hieman pelailen ja fiilistelen asioilla. - Mutta erakkouden suunnasta nousee kohtaloni. - On ihmisiä, jotka elävät maailmassa erakkoina. Heidän yhteisölliset vuorovaikutuksensa ovat minimaalisia. - Jos ei ole tarvetta yhteisöllisyyteen niin silloin pystyy myös sanomaan ilman suodatuksia. - Ei ehkä tule kuulluksi kun on niin vailla kuten hienosti sanotaan sosiaalista pääomaa. - Elämässä on erilaisia kohtaloita.