Olen toivottavasti tehnyt selväksi, että olen kiinnostunut hyvin monenlaisista elämän ilmiöistä ja tutkailen ilmiöihin kuuluvia aspekteja. Näkökulmat ovat tärkeitä! Kun ajattelen elämisen polkuani niin aina toistaiseksi siihen on löytynyt jokin vapauttava huumorin aspekti. Kiristyminen vähenee. Usein olen ollut viime aikoina, viime vuosina yksinnauraja. - Yritän välttää, että kadulla muiden nähden äkisti alkaisin nauraa mutta kotonani nauru on pidäkkeetöntä. - Menen otsikkoon. Se voisi olla kirjan nimi ja käsittääkseni myös sosiologisen väitöskirjan nimi. - Olen katsonut Youtubesta muutaman suomalaisen nuoren transnaisen vlogeja ja löytynyt hetkittäin aivan valloittavan huumorintajuista suhtautumista itseen ja elämään. - Nyt tietenkin erottelen pilkkaamisen ja huumorin. Kenenkään ei pidä pilkata itseään eikä muita. Ei missään tilanteessa. Jos joku saa pilkkaamisesta voimaa niin siitä en ole kiinnostunut. Elämänhuumori on toista. - Minkälaista elämänhuumoria on syntynyt vaikeissa vaiheissa? SIlloin kun on tullut perheensä hylkäämäksi transsukupuolisuuden takia? Kun työpaikka on oman sukupuolisuuden ilmentämisen takia vaarassa tai menetetty? Kun on vihapuheen kohteena? - Nämä kysymykset esimerkkeinä kysymyksistä.