Kun myöntää perimmäisen yksinäisyytensä tässä elämässä niin on vapaa. Olemaan vapaa vaikkapa rehellisyyteen. - Kun kirjoitin vuonna 2006 digiromaanina myöhemmin julkaistun romaanini LISTA niin vähiinsä mieleen alkoi vyöryä ainesta, jonka käsittely jysäytteli ahdistusta. - Mitä se oli? - No tässä nyt hieman tulee sitä minkä kertomisesta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen etten sitä käsittele. Niin. Vuoden 2006 virastomme pikkujoulussa heitimme kotikutoista kreisikomediaa yrittäen naurattaa porukkaa. Ja kreisikomedian eräs kyllästyttäväkin kivijalka on se, että mies esittää naista. - Kohtalokseni tuli se, että esitin koko illan naista ja eräs naistyökavereistani meikkasi minut. Siinä meikkauksessa tietysti oli irvokkuutta mukana, koska tehtävänä oli naurattaminen ja ilveily. Tein parhaani onnistuakseni siinä ja palautteesta päättelin että homma toimi siinä suunnassa. Mutta salaisesti hiljaisessa mielessäni olin ällistynyt ja jotenkin myös innostunut. Tunsin siinä olemuksessa, siinä suunnassa vapautuneisuutta. Kummallista oloa. En päässyt siitä eroon. - Jämähdin tähän! Hain sitten lähetteen Transpolille Tampereelle ja sain käydä siellä läpi koko tutkimusjakson 2007-08. Minua ei sieltä siten pyöräytetty ulos heti alkutilanteessa. Kesällä 2008 pidetyssä moniammatillisessa kokoontumisessa lääkärin johdolla todettiin ahdistuneisuuteni ja siksi sovittiin, että Vaasassa tapaan psykiatrin, joka tukisi  ahdistuksen poistamiseksi ja sen jälkeen harkittaisiin paluutani takaisin Transpolille. En enää koskaan palannut sinne enkä toiminut kuten sovittiin. - Olin ajautunut ahdistukseen ja yksinäisyyteen. Paitsi että Transtukipiste Helsingistä tuki minua kun oli yhteys sinne ja olin ollut yhteydessä myös vuoden 2007 aikana Yhdysvaltoihin professori Lynn Conwayhin, joka on eräs maailman kuuluisimmista transnaisista ja häneltä juuri sain sanat QUIET DIGNITY hiljainen arvokkuus. - Tuolloin ei mielessäni ollut vielä ollenkaan sellainen asia kuin DID, dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Vuoden 2009 keväällä eräiden seikkojen sysäämänä kirjoitin sanomalehti Pohjalaiseen kolmen kirjoituksen sarjan transsukupuolisuudesta. - Sillä oli seurauksia työmaalle enkä niitä käy kuvaamaan. - Voisi sanoa, että se oli osittain sitä maailman tylsintä transhistoriaa. Olin hyvin peloissani, vaikka lähelläni on aina ollut myös hyviä henkiä. Vaikka lähelläni on ollut mielenkin ammattilaisia niin kukaan ei tullut kysymään tilanteestani ihmisenä mitään. Tämä mykkyys ympärillä jäyti. - Sanomalehti Pohjalaisen toimittaja pyysi haastattelua kuitenkin ja vuonna 2010 julkaistiin monessa lehdessä juttu, joka kattoi 800 000 ihmisen levikkialueen. - Olin koko ajan entistä syvemmässä yksinäisyyden tilassa. Pelkäsin työni menettämistä. Kamppailin masennusta ja työkyvyttömyyttä vastaan ja olen tyytyväinen, että pystyin kamppailemaan aina tämän vuoden alkuun saakka jolloin nyt 60-vuotiaana olen työkyvyttömyyseläkkeellä. - Luin juutalaisvainoista ja eläydyin menneinä vuosina juutalaisiin. - Sieltä tankkasin autioon maisemaan näkemystä. - Eräs eläköitynyt opettaja täälläpäin on kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä. Kun kerran Vaasan kirjastossa puhuimme niistä niin tuli puheeksi myös automaattikirjoitus. Siitä paikasta kirjaston pöydän ääressä ryhdyin automaattikirjoittamaan. Vuoden 2013 loppupuolella. Se tietenkin oli oma päätökseni. Mutta katson, että tämä toiminta porautui sisäisiin kerroksiin ja sinne minne kuuluu traumapommi ja traumafilmi. Menin psykoosiin vähiinsä. Ote elämään katosi täysin. Maaliskuun alussa vuonna 2014  harhailin kotini ulkopuolella ja matkalla varmaan kuolemaan kuitenkin viimeisenä tekonani soitin tärkeälle henkilölle ja pyysin häntä soittamaan poliisipartion mutta hän soittikin ambulanssin ja pääsin hoitoon sairaalaan. Ennen sitä kodissani traumapommi oli räjähtänyt ja traumafilmi oli tullut ainakin osittain nähtyä vaikkakin olen sen kanssa hyvin varovainen. - Samalla tavalla kuin on vaikea hahmottaa milloin tarkasti ottaen käsite transsukupuolisuus tuli elämääni on vaikea hahmottaa milloin käsite DID tuli elämääni. Avautui maisema siihen, että transkokemuksen perustana saattaa olla aito transsukupuolisuus tai traumatisoituminen. - Niin, vaihe vaiheelta on täytynyt elää. Kun alla kirjoitan, että parikymppisenä sukupuolen korjaus olisi saattanut kaikki aspektit huomioiden olla ratkaisuni niin se on totta. Mennyt on mennyttä ja nykytodellisuus Suomessa on ilahduttavasti toisenlainen ja avautunut ja avartunut ja oivaltanut. - Ei ole järkeä olla anteeksipyytelevä ja häpeilevä lausuntojensa ja kannanottojensa vuoksi. Ei ainakaan eläkkeellä ja tässä sanotaanko ylpeässä yksinäisyydessäni. - Minusta olisi saattanut silloin nuoruudessani tulla tasapainoinen nainen. Ehkä. Mennyt on mennyttä. Tietenkin olen transsukupuolisuuteen liittyvien asioiden hyväksyjä. Aika pitkälti Hiljaisella Arvokkuudella.