Olen aika lailla mljoona kertaa kirjoittanut tänne, että minulla on suut sormenpäissä. Näin on. Parhaillaankaan en puhu. - Eilen kävin entisellä työmaallani lähtöselvityksiä tekemässä. Kun poistuin sieltä niin vastaani tuli nuori kaunis äiti lastenvaunujen kanssa. Näkyhän sinänsä on tuttu sillä jäin eläkkeelle varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnon erityisasiantuntijana. Nimenomaan lapsista on työpaikallani ollut aina kysymys ja tulee olemaan. Mutta niin. Olin jo astumassa pois talosta kun näin kauniin äidin lastenvaunujensa kanssa. Avasin parioven toisen puoliskon ja sitten oli avattava toinenkin puolisko, että vaunut mahtuivat sisään. Sanoin äidille: "Jäin juuri eläkkeelle mutta vielä muistan kuinka ovet avataan." Hän hymyili sanoilleni. Jatkoin matkaa autolleni. Ja mietin. Olinpa puhelias! Mitä tämä nyt oikein on! Totta kai avaan naiselle oven ja nyökkään mutta ei siihen liity sanojen muodostusta. Mihinkähän tämä nyt johtaa?