Kun kirjoitan askeesista niin en tarkoita itsepiiskausta. En varsinkaan piiskatun ihmisen itsepiiskausta. - Toivon tulevani oikein ymmärretyksi. - Pienimuotoinen elämä saisi olla sisäisesti rikasta ja innostunutta elämää missä turvattu oleminen vallitsisi. - Joku kokki osaa loihtia vähistäkin aineksista herkullista ruokaa. Sitä tarkoitan. - Minulla ei ole elämässäni parisuhderakkautta mutta iloitsen siitä missä sitä ilmenee ja suren parisuhdehelvettejä missä niitä ilmenee. - Tiedän kokemuksesta mitä äkisti virittyvät pelkotilat merkitsevät ja yleistyvä viihtymättömyys. - En sano, että juuri nyt niitä kokisin. Olen mennyt neulansilmän läpi nykyisyyteeni. Hyvin vaikeiden vaiheiden kautta ja ne antavat perusteluja blogini kirjoittamiselle. On ajateltava, että joku lukee blogia ja on siten sanoman vastaanottaja. Aina en ole kylläkään ajatellut vaan olen huidellut tänne ja toistenkin blogeihin tuskan kuurouttamana mitä sattuu. - Mutta uusi päivä armo uusi. Kehitys kehittyy. - Joskus pitää vain antaa ajan kulua. Kaikki sisäinen työskentely ei ole edes tietoista työskentelyä. Näkemyksiä loksahtelee paikalleen vailla tietoista käsittelyä. Niin huomaan. - Masennus on reagointia johonkin. Aina. Ei ole olemassa masennusta sinällään. Näin väitän. Kun joku puhuu masennuksestaan niin hän puhuu samalla voimattomuudestaan jonkun edessä. Jotakin hän on menettänyt eikä enää saa takaisin. Masennukseen liittyy jonkin arvon menetys. Siksikin blogini korostaa arvoja ja voisi sanoa niinkin, että arvojen suojelua. - Yritän ottaa puheeksi asioita mitkä vastustavat pelon ja viihtymättömyyden elämäkertojen syntymistä.