Joku tilanne on pelottava joku ei. - Jos minulle sanottaisiin, että jostakin blogini sisällöstä täytyisi pitää esitelmä viiden minuutin kuluttua kuulijoille, joita salissa on 1000 ja samalla kerrottaisiin, että esitykseni televisioidaan suorana lähetyksenä valtakunnan verkossa niin asia ei hetkauta yhtään mitään. En juoksisi pakoon. Miettisin nopeasti lähestymistapani ja sitten toteuttaisin sen. - Mutta jos minulle sanottaisiin, että minun on mentävä siihen ja siihen kotiin kolmen päivän kuluttua päivälliselle niin alkaisin heti keksiä syitä, ettei minua löydettäisi sieltä. Tuollainen kokoontuminen saman pöydän ääressä olisi yhtä helvettiä. Varsinkin jos siihen sisältyisi kahvinjuonti sillä minulla on ihmiskunnan jättiläismäisin kahvikuppineuroosi. Jos väität että sinulla on suurempi niin se johtuu pelkästään siitä ettet ole tavannut minua. - Mukin selvitän yleensä mutta en kahvikuppia. - Alan tietenkin käsittää mihin kaikki perustuu. Alan oivaltaa mikä on kauhuni alkuperä. - Tuhannen ihmisen edessä jossain salissa pystyn lipittämään, läpättämään ja päpättämään tolkullisen asiallisestikin. Heti, tuosta vain. - Mutta olla toisen ihmisen kodissa arvostelevien ja tunnustelevien silmien alla... ajatus hyytää... minussa joku nainen menetti hyvän peniksen tämän vuoksi.