Tuolla jossain Youtubessa näen ihmisiä, jotka ovat oikein räjähtäneet nuoruuteensa. He ovat nuoruuttaan. Mainiointiaan. - Hei, se on tosi lyhyt aika vaikka onkin staroja, jotka kuolevat nuoruuteensa. - Mitä jos elätte eteenpäin vähän vanhemmiksi ja jopa vanhoiksi? Mitä sitten? Mistä te sitten kaivatte innoituksenne? - Nuoruuden tohkeilun tietysti ymmärrän. - Uusia nuoria tulee aina niiden jälkeen, jotka eivät ole nuoria eivätkä siten suosittuja niiden keskuudessa, jotka ovat nuoria. Vähänkin vanhempi jää aina nuoruuden kampittamaksi. Nuoruus talloo jalkoihin. - Miten nuoruuden filosofialla pystyy kestämään vanhuutta? Luulen, että se on aika vaikeaa. - Ortodoksinen kristillisyys ei ole yltiönuoruudellista. Ei ole ollut nuoren lihan palvontaa koskaan eikä vähän aikaa maailmassa olleiden juolahtamusten ylistämistä.