Kirjoitan täällä sisäisestä taistelusta ja itsetutkiskelusta. - Olen kirjoittanut traumapommin ja traumafilmin käsitteistä erottaakseni toisistani näytön ja tuskan aiheet. - Tuskan aiheena voisi olla valemuistojen kooste. En kiistä sitä. Mutta sen kiistän, että tuskan aiheet kiistetään. - Tänään elämme vielä lääketieteen kivikautta monilta osin. Jos emme tuhoa tätä planeettaa lähivuosikymmenien aikana tai ellei siinä itsestään edisty kaaoksen rintama niin saamme parempaa lääketieteellistä tietoa. Syntyy parempaa tietoainesta täsmennettyjä diagnooseja varten. - Mitä itseeni tulee niin aikanaan kuolen hämmenyksen ja ymmälläänolon tilassa. Asiat eivät varmistu. Tarinani ei saa täyttä varmuutta elinaikani puitteissa. - Olen siten varovainen. Syyttömyyttä ei saa osoittaa sormella. Sitä en halua tehdä. Se olisi kauhea virhe. Yleensäkään minua ei kiinnosta syyllisyys vaan totuus. Sen antama perusta. Epävarmuuden poistuminen. - Niin, otsikko! - Mikään ei estä miettimästä sitä. Mitä jos olisi ollut toisin? Sisimmässään tuntojensa ja näkyjensä tutkija voi nähdä minkä olisi pitänyt olla toisin. Sitä on mahdollista miettiä. Miltä siitä olisi seurannut jos olisi ollut toisin? Minkä olisi kaivannut olevan toisin? - Minkä vajeessa on? Mitä sielu toivoo ja mitä se pyytää? - Ehdotan, että hengittää syvään ja tunnustelee olemustaan tilanteessa, jossa jokin olisikin ollut toisin.