Voin ajatella sellaista eläkeikää missä lähetän taas ja taas käsikirjoituksia suurille kustantamoille ja taas ja taas vastauksena on monistettu paperi missä todetaan, ettei kiinnosta. - Tässä on nielemistä. Sekin täytyy niellä, ettei kaikki näkökulmat arvioiden ole pätevä kirjoittaja. Ettei osaa vaikka tahtoisi. Ei ole kykyä eikä taitoa ja toiset ihmiset sen näkevät paljon selkeämmin kuin itse. - On ymmärrettävä sekin, että päätös jättää julkaisematta on joskus mitä suurinta kirjoittajan suojelua. Kustantajat tekevät sitä. Silloin ne ovat pelastajia mitä hylkypäätöksen saava kirjoittaja ei ymmärrä. - Itseäni ajatus kustantamon perustamisesta kiinnostaa. Ehkä vain muutama kirja vuodessa eikä niistä mikään olisi kirjoittamani. Yrittäisin avata tilaa. Enemmän kuin mammuttikustantamoille on mahdollista sillä ne ovat ahtaassa paikassa tänään myyvyyden periaatteineen. Olen tätä paljon miettinyt.