Kohtalo on sana mihin liittyy vääjäämättömyyttä. Kohtaloasi et pyristele pakoon. Mitä enemmän tahdot muuttaa ja paeta sitä niin sitä hassummaksi ja kummallisemmaksi käy tilanne. - Kun kohtalonsa jotenkin oivaltaa niin se johtaa eräänlaiseen tyyntymykseen. - Osaan hieman määritellä kohtaloani kristillisyyden valossa mutta en siitä enemmän kirjoita. - Lyhyesti: Se on varoittajan kohtalo mutta se ei ole menestyjän kohtalo. Käsitän, että varoittajan tie ja menestyksen tie erkaantuvat toisistaan. Niin, entistä kohtalokkaammin. - Olen kirjoittanut siitä, että eläkkeellä pyrkisin kirjoittamaan muutaman kirjan. - En välttämättä usko, että niin käy. Varoittajan ehtoni eivät taivu menestymisen ehtoihin. - Myönnän että on mahdollista kirjoittaa taitavasti ja taitavia kirjoittajia kustannetaan. Mutta syvenevältä varoittajan tieltä katsottuna monetkin ihmisille toteutuneet kirjalliset hankkeet näyttävät tympäiseviltä. Ne eivät kolkuta sen uuden ovea minkä takana on valtaisa kulttuurin muutos sikäli kuin ihminen jää olentona eloon. - Tänään ilmastonmuutos on vain sana ja minun tehtäväni on varoittaa, ettei se vain ole sana. Ihmistsunami ei ole vain sana vaan se on jättiläismäinen voimakenttä. Se on liha-asteroidi, joka paisuu. - Tätä blogia kirjoitan ja aina välillä kirjoituksiani poistelen. Käy ehkä niin, että tästä tulee ainoa välineeni suhteessa muihin ihmisiin. Ainoa vuorovaikutuksen väline. - Vanha kulttuuri tietovälineineen taistelee vimmatusti Tyrmistymisen aikaa vastaan. Se mitätöi. Se on ylpeä. Se on tyhmänylpeä. Lapsia kasvatetaan tyhmänylpeyteen ja piittaamattomuuteen. Vapauksia käytetään kuin olisi katvealueita minne Jumalan katse ei ulotu. - Haluaisinko olla kuolevan kulttuurin mainosvaloissa ykkönen? Haluaisinko että nukahtaneet ihmiset näkisivät minusta unta? Tahtoisinko olla unilääke? Tahtoisinko olla peruutuspeili, joka narsistisesti vakuuttelee, ettei tuulilasia olekaan. - Tämä kaikki alkaa olla tiedostettua ja siten sammutta. Siihen ei ole vetoa eikä sellainen kuulu kristilliseen kohtalooni.