Olen siis jäämässä eläkkeelle. - Mutta mikäli äkisti kokisin ihmeparantumisen niin olisin vielä käytettävissä Suomen tasavallan presidenttinä, jos kansa niin tahtoo. - Emme tiedä tänään mitä kansa tahtoo kun ilmastonmuutos enenee. - Tulee turhautumia, pelkoja ja huoltokatkoksia. Todellisuuspaniikkejakin. Kansainvaellukset enenevät. Turvallisuuskulttuuri asettautuu uhan alle. - Kenen pitää ajatella asioita, joita ajattelen tässä blogissa? Juuri tasavallan presidentin. - En nyt tarkoita sinänsä dissosiatiivista identiteettihäiriöitä ja sen selittämistä siihen liittyvine kysymyksineen. Mutta piirrän tässä blogissa suurta linjaa. Suurta etulinjaa. Katson tuulilasiin en peruutuspeiliin kuin hetken vilkaisuin. - Jos vain terveydentilani sallisi niin katson olevani presidenttiainesta. - Ilmeisesti jo ulkomuotoni kaljuineen on presidentillinen vaikkakin se on sivuseikka. - Minulla ei ole laisinkaan vallanhimoa eikä nautintoa vallan käyttämisestä. Minulla on huoli ja kärsimys. Ainainen huoli ja kärsimys kansakunnan tulevista kohtaloista, joiden aavistelen olevan rankkoja. - En ole poliiittinen peluri enkä vallan ahmatti. Mutta olen tosiaan käytettävissä, jos terveys antaisi vain myöden. Joka tapauksessa toivon, rukoilen ja tahdon, että seuraava presidentti profiloituu niillä ominaisuuksilla mitä edustan. - Jotkut näkevät laillani aikakausien murroksen. Se on jättimurros. Jotkut se yllättää. Kun jatkuvuus ei jatkukaan. Ilmastoon ja ihmistsunamiin on kirjoitettu jättimurros. Sitä tämän hetken presidentit eivät osaa eivätkä ehkä halua ja uskalla lukea oikein suosion menettämisen pelossa.