Jalat maassa, mutta joskus maa järisee. - Joku lukee ajatustyöni jälkiä ja huudahtaa: "En mä tota usko, mulla on jalat maassa!" Hyvä on kun jalat ovat maassa. Kriittistä asennetta tarvitaan. Lukemansa pitää punnita. - Kun olen ihan jalat maassa niin muistan joulupäivän vuonna 2004. Silloin näin Kaakkois-Aasian tsunamin täällä Suomessa etukäteen. Näin vaahtopäisen aallon nousun mikä täytti koko horisontin. Sitä ennen en ollut tutkinut tsunameja. En ollut ajatellut mitään avoveteen liittynyttä ja Suomessahan oli talvi. - Tähän näkyyn näin jalat maassa arvioiden liittyi erityisyyttä, joka kohdistui aikaan. Ajalle tapahtui jotain. Se oli ikään kuin painovoimaa tulevaisuuden suuntaan. Vetovoimaa. En osaa tätä käsitteellistää, mutta minulla on siitä muistijälki sisimmässäni. Tuon päivän jälkeen en ole nähnyt sellaista mihin kuuluisi vastaava ajan kokemus. - Tämän hetken elonkehän keskeinen kuluttaja on olento nimeltä ihminen ja kun olento lisääntyy suhteessa aikaan tsunamimaisen kasvukäyrän muodostaen niin tarvitaan ainoastaan peruskoulun matematiikan käsittämistä, ettei siitä rajallisella planeetalla seuraa hyvää. Kun tästä kirjoitan niin en ole selvänäkijä. Yritän vain keskittää ajatteluni oleellisimpaan nähdäkseni mikä on planeetan Suuri Trendi. - Mainitsemani tsunamin ennalta näkeminen oli kokemuksellisesti kauhua. Mutta oivalsin näkemäni sisällön vasta kun tapahtumat median kautta vyöryivät niskaan. - Ei ole välttämättä niin, että tsunaminäkyni oli viimeinen ennaltanäkemiseni. - Jotakin suhteessa aikaan täytyisi tapahtua ennen kuin alkaisin julistella näkyni sisältöä ääneen. On kaikki syy olla avoin todellisuuden aspekteille. Niin, jalat maassa.