Kaikkein vaikeimpienkin kuoppien jälkeen olen aina toistaiseksi pystynyt nousemaan omavoimaisuuteen kuuluvaan luottamukseen, johon olen liittänyt rukoukseni. - Kyllä pärjään! Sittenkin pärjään! En tarvitse muita! En ainakaan kovin paljon. - Aha. Meinasi unohtua, että lähetän syvän kunnioituksen ilmaisuni kaikille niille, jotka ovat esimerkiksi puolisonsa omaishoitajia. Tehtävä on rankka ja raskas. Vaivannäköä. Ehdottomasti sitä. - Yksineläjä on itsensä omaishoitaja ja näin ikääntyessä tilanne säröilee. Kauhistaa ilman muuta. - Se mikä nuorempana on vaivatta pelittänyt näyttäytyy kuin vuorikiipeilyltä. Esimerkiksi kauppareissun tekeminen silloin kun kivut vihlovat ja täytyy tukeutua kyynärsauvaan. - Kotiinkin syntyy uusia oivalluksia. - Tämä työtuoli mihin parhaillaan pyllyni olen työntänyt on korkeussäädettävä ja juuri nyt se on korkeimmillaan. Hyvä niin. - Vessanpöntön pitäisi myös olla korkeussäädettävä ja se ei ole, joten vessareissuni ovat taakoittuneita. En tarkoita, että perseeni olisi kipeä tällä kertaa. Kipupisteet sijaitsevat muualla.