Autofiktio ei minua kiinnosta. - Voisi sanoa niinkin, että kirjoittaja saattaa tulla autofiktion sokaisemaksi. Hän ei enää näe laajemmasti. Hän ei hahmota aspekteja niin paljon kuin pitäisi. - Vaikka jäin eläkkeelle niin en tule koskaan kirjoittamaan kirjan mitalla muisteluksia. - Urani aikana tapasin kannalta katsoen rakentavia ihmisiä ja sitten tapasin uhkaavia ihmisiä, joita pelkäsin. Hyvin paljon työympäristöihin kuului kannaltani ihmisiä, jotka eivät hahmottuneet oikein mitenkään mutta varmastikin he tekivät hyvin työnsä eihän organisaatio muutoin saavuttaisi tavoitteitaan. Niin, olin vuosikymmeniä töissä ja matkaan mahtuu paljon. Ja aina on muistettava myös oma vajavuuteensa. Kyllähän minua jouduttiin sietämään. - Jos sattuisin kirjoittamaan koulumaailmaan käsikirjoituksen niin se ei sisältäisi yhtäkään todellista ihmistä siis todellisen henkilötunnuksella varustetun ihmisen tapailua. Olen käsikirjoitusta kirjoittanutkin vaikka se on parhaillaan jäissä. - Tuntuu hyvältä ettei siinä tosiaan ole muuta kuin keksittyjä hahmoja. - Tällä hetkellä harkitsen mikä minulle kirjoittajana riittää ja minkä kanssa pystyn elämään. - On sekin mahdollisuus, että tämä blogi ja sanomalehden mielipidekirjoitukset hyvinkin riittävät. - Näen yhteiskunnallisen murroksen saapuvan nopeammin ja valtavammin kuin tahdotaan ja ymmärretään yleisesti. - Näkyni ei ole höperehdintää mihin joskus sorrun vaan se on yhteiskuntatieteellistä järkeilyä suhteessa elonkehän kokonaistodellisuuteen.