Kun minut on hieman yllättäen valittu Suomen poikamiespresidentiksi on yksi heikkous... Niin Suomessa ei ole ollutkaan hetkeen kaljua presidenttiä. Avullani otetaan turha tukka pois. Heikkoudet! Miksi niitä pitää olla? - Kerron näin lukijoilleni ja koko kansalle heikkouteni. - En kestä tuota kättelytsunamia Linnan juhlilla. Tuntuu kuin koko kansa pitäisi kätellä. Niitä tulee ja tulee oven täydeltä loppumattomiin ja aina pitää ojentaa tassu. Rääkkäämistä! Jo televisiosta kättelyn seuraaminen aiheuttaa pyörrytyksen kokemuksen. En kestä. Oksentaisin. Adjutantin täytyisi seisoa vieressäni niin että pystyisin yrjöämään hänen kannattelemaansa sinivalkoiseen pottaan. - Presidenttikaudellani on vain kaksi ratkaisua. Toinen on se että pääministeri puolisoineen kättelee vieraat ja sillä aikaa minä luen vaikka lehtiä jossain sivuhuoneessa ja ilmaannun paikalle kättelyn jälkeen. Toinen on se, että vieraiden määrää rajoitetaan vaikka muutamaan sataan. Se taas aiheuttaa monissa katkeruutta. - Tuo heikkous on ja pysyy. - Mitä näin kotikatsojana havaitsee? Ainakin vakivieraat ovat taas vuoden vanhempia ja se valitettavasti näkyy.