Suuret kirjailijat eivät ajattele siten kuin vähäpätöiset kirjailijat. - Niin. Vasta sadan vuoden kuluttua tiedämme ketkä olivat meidän aikamme suuria kirjailijoita. Tarvitaan etäisyyttä. Myyvät menestyskirjailijat eivät suinkaan välttämättä ole suuria kirjailijoita. Hitlerin Saksassa oli myyviä nimiä, jotka ovat täysin unohdettuja. He olivat tärkeitä päsmäreitäkin. He makustelivat itseään ja erinomaisuuttaan ja antoivat itselleen ikuisuusarvon kuten tämänkin päivän toimeliaat eläväiset kirjailijat. Jokainen kirjailija toivoo, ettei häntä milloinkaan unohdettaisi. Silti vain muutama muistetaan. Vain muutamaan tulevaisuus jaksaa kiinnittää huomiota, koska sillä on tämänsä. - Valtava määrä roskaa jää julkaisematta ja valtava määrä mitätöntä ilmaisua julkaistaan sen vuoksi, että kustantaja saa maksettua velkansa ja elätettyä itsensä. Kirjoittaja on kustantajan leipäpuu. Kirjapainotaito ja nyttemmin digipainotaito merkitsevät sitä, että mylly pyörii. - Aina on mahdollista lukea päivästä päivään kirjasta kirjaan sitä minkä jo etukäteen tietää. Yleensä kustantamot ovat varovaisia. Ne tahtovat tyydyttää lukijoiden tarpeita siis vastata kysyntään. Kustantamot tahtovat tietää sen minkä lukijat jo tietävät etteivät julkaisut aiheuttaisi järkyttäviä yllätyksiä. - Oh, minun piti kirjoittaa vaikenemisesta vahvuutena. Vähäpätöiset kirjailijat ajattelevat, että vaikenijat ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet kirjallisissa hankkeissaan. Ainakin he ovat epäonnistuneet sovinnaisuudessa mitä vähäpätöiset kirjailijat edustavat. Vähäpätöisyys on suuruuden mukailua ja tapailua, ei suuruutta. Ken ilmaisee itsenäistä ja omaperäistä askeettista jylhyyttä on käsittääkseni suuri. Mutta tulevaisuus jyrää mahdollisesti käsitykseni alleen. - Kun kirjoitan ortodoksisesta kristillisestä traditiosta niin siinä vaikeneminen nähdään vahvuutena. Vaikenemisesta tulee oleellista. Se on tiedostettua. - Hylätään dialoginen tarrautuminen.