Ihminen odottaa, että rutiinit toistuvat. - Kun ihminen lähtee aamulla autollaan tavalliselle työmatkalle niin hän ei odota, että kuolee autokolarissa. Hän odottaa pääsevänsä perille. Hän ei pelkää mennä autoon. - Elämä on järjestyksessä kun tottumukset toistuvat. - Kristilliseen hiljentymiseen ja mietiskelyyn kuuluu sen ajatteleminen, että ihminen on haavoittuvainen ja elää planeetalla, jossa on vakautta ja epävakautta ja nyt olemme menossa suureen epävakauteen mitä nimitän alla olevasti Tyrmistyksen ajaksi. Ihmisen rutiinit yllätetään. Minkä ajattelemme itsestäänselvästi toistuvan niin se ei toistukaan. Yhteisöihin tulee raskaan sarjan huolto-ongelmia. - Voisin sanoa blogissani käsitteleväni suuria sosiologisia näkymiä suhteessa ilmastonmuutokseen ja sitten taas kuljetan pohdintaani yksilön traumatisoitumiseen niin sanotusti hyvissäkin yhteiskunnallisissa yleispuitteissa. Silloin yksilön turvallisuuden odotukset petetään ja hänelle tehdään sellaista mistä seuraa pitkäaikaisia vaikutuksia. Kehoon jää jälkiä. Ne jäljet eivät ehkä koskaan ole parannettavissa. Ihminen menee rikki, hänestä tulee siipirikko ja joskus siipirikko toisia ihmisiä oudoksuttavalla tavalla. Hänen ympärillään on tilaa, hänen lähelleen ei tahdota tulla vaikka ei oltaisi avoimen vihamielisiäkään. - On niinkin, että ihmiset pitävät sellaisesta asiasta kuin ikävystyminen. Silloin ihmisen elämän turvallisuusperusta on täydellinen. Kaikki mitä hän odottaa se tapahtuu. Tältä ikävystymisen mainiolta perustalta on mahdollista etsiä seikkailun aiheita. Ja monethan pystyvät tänään eri tavoin seikkailemaan ulkomaillakin. Tyydyttymään pikku säväreistä, jotka eivät traumatisoi. - Ulkomaat ilmenevät ahmittavina nähtävyyksinä eivät turvallisuusuhkina.