Kun täällä olen kirjoittanut traumojen pitkäaikaisseurauksista niin ne ovat aina syntyneet vaarallisissa olosuhteissa. Kenellä on traumojen pitkäaikaisseurauksia niin hän on joutunut elämään vaarallisissa olosuhteissa. Voitaneen sanoa, että enemmistölle käsittämättömissä olosuhteissa. - Aika tavalla kiteytettävissä on, että uhri on ollut rikoksen uhri. - On eri asia syntyykö rikoksesta tai rikossarjasta oikeudellisesti pitävä näyttö. - Asiat vanhenevat mutta pitkäaikaisseuraukset eivät vanhene. - Rikoksentekijä jää kiinni tai ei. Jos rikoksentekijä syyttää uhriaan niin hän ei syytä itseään. - Rikos vanhenee. Laki ei enää ulotu siihen. Voisi sanoa niin, että rikoslaki edustaa yhteiskunnan omaatuntoa. Kaikkea yhteiskunnan omatunto ei hyväksy ja mitä se ei hyväksyy kirjataan rikoslakiin seuraamusten kera. - Joskus siis asioita on mahdollista käsitellä rikoslain puitteissa. - Mutta tämä ei koskaan poista synnin käsittelyä. Me uskovaiset ajattelemme näin. Me kauhistelemme näin. Vaikka rikos jäisi maallisessa mielessä tuomitsematta niin synnin käsittely jää voimaan. Kukaan rikoksentekijä ei koskaan pääse Jumalalta pakoon. Jumala näkee kaiken. Jumala näkee kaikkien synnit. Jos rikoksentekijä ei huomioi elämässään tätä niin se kauhistuttaa uskovaista. Kukaanhan ei pysty asettautumaan toisen ihmisen ja Jumalan väliin. Jokainen huolehtii ainoastaan omasta Jumalasuhteestaan ja armonrukouksistaan.